Erilainen päivä erilaisin haastein

Kuvat: Harri Holtinkoski, Tuomo Korkala
Teksti:
Harri Holtinkoski

Tämän päivän ottelu Oulun Lipottarien ja Lappeenrannan Pesä Ysien välillä oli monin tavoin erilainen itselleni kuin aiemmat. Päivään oli mahtunut aamupäivällä jo Lipottarien sivulle pelaajakorttien täydennystä sekä pikatorkut ennen Raksilan pesäpallopyhätölle lähtöä. Lopulta saavuin kentälle kaksi tuntia ennen ottelua, kuten yleensäkin on tapana.

Yhtä aikaa kanssani saapuu ensimmäiset talkoolaiset katsomoiden eri porteista valmistelemaan tapahtumaa eri pisteilleen. Näihin kuuluu muun muassa kisamakkaroiden myyntipiste, kahvio eri juomineen ja lisukkeineen. Lisäksi paikalle saapuvat järjestyksenvalvojat ja vähitellen molempien joukkueiden pelaajat taustajoukkoineen.

Jonkin ajan päästä stadionilla kuuluu musiikkia äänentoistolaitteista ja kappaleet ovat jo tuttuja tältä kesältä. Sen jälkeen joukkueiden edustajat vievät toimitsijoille stadionin yläkertaan kuuluttamoon kokoonpanonsa pöytäkirjasta vastaaville sekä kuuluttajille ja tuomaristo sopii pelinjohtajien kanssa joukon eri asioita pelaajien lämmitellessä yhtä aikaa itsensä pelivireeseen. Junioreista koostuvat pallotytötkin saapuvat vähitellen areenalle.

Ottelun pelituomari Ari Aumo opastaa pallotyttöjä hyvissä ajoin ennen ottelun alkua.

Nykypäivän ihmisiä hellii superpesistasolla niin naisten kuin miestenkin pelien osalta ns. fanikamera, joka sekin on oma lukunsa, että peli saadaan näkymään myös Ruutu-palvelun kautta haluaville. Olipa tällaisia etäkatselumahdollisuuksia tai ei, olen vahvasti sitä mieltä, että pesis on parasta katsomiskokemuksen kannalta kentän reunalla eikä televisiovastaanottimien äärellä. Tunne on kuitenkin oleellinen osa tapahtumaa eikä pelkästään lajisuoritukset toisensa jälkeen, vaikka olisivat miten korkealaatuisia tahansa.

Eikä pesäpallopeli edelleenkään ole vielä valmis alkamaan. H-hetki silti jo lähestyy, kun joukkueet saapuvat kentälle esiteltäviksi yksi kerrallaan ja sen jälkeen perinteinen hutunkeitto, jossa kilpaillaan siitä, kumman joukkueen kapteeni saa valita ensimmäisen sisä- tai ulkovuoron omalle joukkueelleen.

Ottelun hutunkeitto valmiina alkamaan joukkueiden kapteenien eli Oulun Lipottarien Eveliina Lämsän ja Lappeenrannan PEsä Ysien Marianne Roihan välillä.

Tämän jälkeen seuraa avausheitto, jonka yleensä heittää ottelun yhteistyökumppanin edustaja kohti ensimmäisen ulkovuoron aloittaneen joukkueen lukkaria ykköspesältä. Tänään erilaisista syistä johtuen tehtävä oli omalla vastuullani. Heitto jäi vajaaksi, koska en ole mikään heittäjävirtuoosi ollut sen enempää koululiikunnassa kuin urheiluharrastamisen osalta muutenkaan. Heitto jäi tällä kertaa minun ja Pesä Ysien lukkarin Noora Patrikaisen puoliväliin, jonka jälkeen ottelu oli valmis alkamaan.

Avausheiton heitto oli vastuullani. Kuvaaja: Tuomo Korkala.

Oma ilta sujui ottelua valokuvatessa ja samalla peliä seuraten, keitä ottelusta palkitaan kummastakin joukkueesta.

Tauolla käydään perinteinen petanquemainen pallonheittokisa, jonka tuotto menee oululaisen pesäpallojuniorityön hyväksi. Palloja etäisyyttä merkkipaaluun mittailevat Jonne Tossavainen ja Sami Määttälä.

Peli itsessäänhän päättyi tällä kertaa vieraiden 0-2 (4-5, 1-3) voittoon. Lopulta palkintoni päätyivät mainitulle Patrikaiselle ja Jenna Auviselle vieraista.

Vieraiden paras oli yhden juoksun lyönyt ja loistavia ulkopeliotteita esittänyt Noora Patrikainen.

Lipottarista mielipiteeni palkituista olivat ykköspalkinnolla Anna Hemmilä ja kakkospalkittu Jenina Säkkinen Tämän jälkeen piti vielä rientää juontamaan lehdistötilaisuutta sekä yömyöhälle kirjoittamaan tätä juttua.

Oulun Lipottarien paras oli tällä kertaa 2-0 juokusun avausjaksolla tuonut Anna Hemmilä.

Seuraava kotiottelu Lipottarilla on jo sunnuntaina klo 13 alkaen Lappajärven Veikkoja vastaan. Tulethan ystäväsi kanssa kannustamaan joukkuetta tärkeiden sarjapisteiden saamiseksi.

Ottelun tilastot löytyvät täältä.