Kahdestoista pesisvuosi

Harvalla on yhtä monta vuotta pesäpallon parissa taustalla kuin on Kari Visurilla. Hän on Lipottarien huoltaja, olipa ennätyshelteet tai kova pakkanen sydäntalvella, yksi on joukossa mukana. Miehellä on menossa kahdestoista kausi, joka on sisältänyt niin tyttöjen kuin naistenkin pesäpallo-otteluita.

– Tyttö innostui lajista ja ensimmäisessä vanhempien järjestäytymiskokouksessa saivat minut mukaan, kertoo Visuri alkutaipaleesta.

Kädet ovat huoltaja Kari Visurin kädet ja kieli tatuoinnissa englantia. Ajatus on moniulotteinen, jonka jokainen voi tulkita itse.

Lipottarien joukkueessa on ollut vain vähän vaihtuvuutta, mutta hän tulee uusienkin pelaajien kanssa tutuiksi helposti. Visurin huoltamana alusta asti on ainoastaan ollut nykyisestä Lipottarien ryhmästä vain Sara Kinnunen. Huoltajan vastuulla on hankkia pelaajille varusteita, aina piikkareista ja mailoista lähtien.

– Haen varusteet sitten yhdessä pelaajan kanssa tai tilaan ne, jos tilanne sitä vaatii, hän toteaa.

Hänen vastuulla huoltotoimet ovat kotipeleissä, niin omille pelaajille kuin tuomareillekin.

– Kotipeleissä hankin tuomareille myös pelipallot.

Lipottarissa on hyvä henki

Visurilla on myös jokin vapaus, mitä ei seurassa taustoillakaan kovinkaan monella ole.

– Saan mennä myös joukkueen pukukoppiin. Huikkaan kuitenkin aina ovelta, voinko tulla. Se kuuluu etikettiin, hän sanoo jämäkästi.

Joukkue kokoontuu aikalisälle punomaan juonia.

Joukkueen ilmapiiri saa huoltajalta tällä kaudella erityiskiitoksen.

– Henki on tällä hetkellä älyttömän hyvä. Se huokuu siitä, että koppiin on mukava mennä pelipäivinä. Sen tunnistaa kukkivasta huumorista, hän sanoo hymy kasvoillaan.

– Kari kyllä hoitaa aina homman, paras huoltaja mitä voi olla, aina oli viilennystä vaihtopenkillä, kiitteli joukkueen kapteeni Eveliina Lämsä tiistaina +30:n asteen lämmössä pelatun ottelun jälkeen.

Huoltajien varoitukset pelinjohtajalle

Hänellä on merkitystä myös pelitapahtuman aikana, sillä hän on kaarella mukana luomassa joukkueessa henkeä kaarella ja keskittyy peliin aivan kuten pelaajatkin.

– Vieläkin tulee tuomareille heiteltyä, kun ovat tuttuja vuosien ajoilta, hän tunnustaa.

Aikanaan Visurikin sai Porissa D-juniorien leirillä keltaisen kortin, joka kuitenkin merkittiin pelinjohtajalle hänen sijasta.

– Sain pronssiottelun jälkeen kortin, kun kommentoin tuomarille ottelun jälkeen: ”Ihan hyvä peli, harmi vaan, että sinä et nähnyt sitä.”, päättää Visuri pilke silmissään.

Itse hän huolehtii valmiudesta peliin hyvällä tankkauksella. Alla on persoonakuvauksia, mitä pelaajat sanoivat huoltajasta.